On käsi musta.Se vapisee. Leikkaat irti.
Siita matoja sikisee. Lyö valo silmään kuin ruosteinen naula. On yksi kivi pois. On yksi reuna.
Ja sora jyskää kannella, käskee sinun vaieta.
Itkee päälle palavaa tulta. On yksi muisto, on yksi hauta. Kun tahtomattaan syntyy, se kuolleena elää.Vain tahtomattaan syntyy, aina kuolleena herää.
Sinä sokea. Nyt virtesi laula. Silmään lyö ruosteinen naula.
Olet sitä mitä et näe ja näet vain sen mitä et ole. Nyt varjot kiittää, tätä et voi siittää.
On kuin hirsipuulintu, sen siivet ovat leikanneet.
Kuinka tahtoisit tappaa, et vain löydä hautaa jonne itsesi laskisit. Kuinka vihaatkaan maailmaa, tätä pelkoa ei saa sammumaan. Pelkäät sanoa hyvästi,
pelkäät ikuisesti.
Missä totuus palaa, sienen lailla kasvaa.
Pimeni mieltäsi halaa, saattaen yön rontaan. Hukut sakeaan liemeen. Elämä kaatuu viereen.
Etkä löydä hautaa jonne sen laskisit.

Katso nyt tätä sinä saastainen huora kuinka kuiva veri pukee. Katso kaihoa silmissä sen, siinä lukee hetki viimeinen. Kuinka se sielusi raiskaa. Omaa sääliään toistaa.
Sait vain sokeuden, mutta halusit nähdä.
Halusit vain, että voisin jäädä. Ja kun sitä viedään hautaan. Saattaa miettien vikojaan.
Vihaansa itkien huutaa ja itseltään kaulan taittaa.

On vaikeeta ja mustaa savea. Se vieläkin elää.
Silvot. Turhaako? Kädessäni rautaa. Se vieläkin elää. Tahtoisitko olla se teuras, joka edessäni rukoilee?
Yksin tulit yksin lähdet. Vie polkusi pimeyteen.
Mun vihani raiskaa. Omaa lihaansa maistaa.
Se vieläkin elää.
Tämä hurma pimeyden,jossa yksikin loistaa.
Se vieläkin elää.

Tahtoisitko olla se teuras,
joka edessäni rukoilee?
Yksin tulit yksin lähdet.
Vie polkusi pimeyteen.

Tahtoisitko olla se teuras,
joka edessäni rukoilee?
Yksin tulit yksin lähdet.
Vie polkusi pimeyteen.